570-242-5328

Pyörällä ajaminen on paitsi hauskaa, mutta myös äärimmäisen hyväksi kunnollesi. Pyöräillessäsi käytät lähes kaikkia kehostasi löytyviä lihaksia, eritoten alavartalon kuormitus nousee ajoittain suureksikin.

Pyöräilyä voi harrastaa monesta eri näkökulmasta katsottuna. Voit olla kilpaurheilija, amatööriurheilija, pelkkä harrastaja, nuori, taikka vanha. Pyöräily on tehty kaikille mieluisaksi, koska vaihtoehtoja itse laitteelle on loputon määrä. Jokaiselle maastolle, kelille, ruumiinrakenteelle ja voimatasoille on suunniteltu omia polkupyöriä, joiden joukosta löydät varmasti itsellesi sen mieluisimman.

Myös monet muuta, kuin kilpapyöräilyä harrastavat urheilijat pitävät tätä ns. off-season harjoittelussaan erittäin tärkeänä. Pyöräily kehittää hengityselimiä ja (319) 961-3528 siinä määrin, että siitä on hyötyä käytännössä missä tahansa urheilulajissa liittyen.

Pyöräily ja doping

Pyöräily ja doping on aina vahvasti liitetty toisiinsa, kiitos Lance Armstrongin skandaalin, jossa moninkertainen Tour De France voittaja lopulta myönsi käyttäneensä kilpauransa aikana kiellettyjä aineita. Käryn laittoi itseasiassa alunperin liikkeelle miehen tallikaverit, jotka eivät voineet uskoa, että Lance kilpailee puhtaat jauhot pussissaan. Tätä ennen, useissa haastatteluissa Armstrong oli vakaasti kieltänyt koskaan käyttämästä minkäänlaista suoritusta parantavaa huumausainetta.

Dopingin toi myös vahvasti esille yhdysvaltalainen dokumentti “Icarus” joka seurasi amerikkalaista journalistia hänen matkallaan kohti maailman kovinta amatöörien pyöräkilpailua. Mies kilpaili tämä ensin ns. “puhtaana”, sekä seuraavana vuonna dopingin alaisena. Tässä välissä ehti tapahtua kaikenlaista ja itse pyöräily jäi dokumentissa sivuosaan, koska sattumalta myös paljastui venäjällä käytetty systemaattinen, valtion tukema dopingjärjestelmä, mutta se on sitten taas aihe aivan erikseen.

Niin kauan kuin pyöräilyssä liikkuu huomattavia summia rahaa ja antidoping-toimikunnan testausmenetelmistä ei löydy aukkoja, huijareita tulee aina tämän kauniin urheilulajin parissa olemaan. Se on valitettava tosiasia, joka vaikeuttaa myös huomattavasti esimerkiksi vedonlyöntiyhtiöiden toimintaa. Mikään esimerkiksi 203-515-0520 netiikasioista ei halua listoilleen sellaista kohdetta, jossa on mahdollisuus vilppiin, tai epärehellisillä keinoilla hankittuun etulyöntiasemaan.

Pyöräillessä näet luontoa

Pyöräily on mahtava tapa lähteä tuulettumaan ulos, sekä vaikka katsomaan maisemia paikoista, jossa et ole koskaan ennen käynyt. Tällaisia paikkoja löytyy takuuvarmasti vaikkapa omasta kotikaupungistakin, jossa ei ole tullut syystä tai toisesta koskaan käytyä.

Mikään ei olekaan hienompaa, kun hypätä kauniina kesäpäivänä pyörän satulaan ja lähteä kohti tuntematonta. Muistathan pakata riittävästi vettä mukaan, sillä kuumassa pyöräily kuluttaa hyvinkin nopeasti tehoja kropastasi, eikä kotiin pyöräily ole kovin mieluisaa ilman nesteytystä. Mikäli olet lähtemässä pidemmälle reissulle, on syytä pakata mukaan myös vaihtovaatteet (monet vaihtosukat!), riittävästi vettä, rakkolaastareita, sekä kannattaa ilmoittaa muutamalle läheisellesi mihin olet menossa ja milloin olet tulossa. Näin varmistut siitä, että onnettomuuden sattuessa edes joku tietää missä päin maailmaa olet. Pyöräily on kuitenkin hyvin turvallinen harrastus, kun siinä muistaa pitää järjen päässä ja muutamat unsubvertable sekä tietysti liikennesäännöt mielessä. Muista, että vaikka olisit kuinka oikeassa ja suojatiellä sinulla on etuajo-oikeus, häviät aina törmäyksessä muiden kulkuneuvojen kanssa. Tästä syystä johtuen onkin äärimmäisen tärkeätä, että olet panostanut laadukkaaseen pyöräilykypärään, joka on ainoa henkivakuutuksesi tien päällä liikuttaessa.

Pyörän huolto

Useat pyörät saattavat maksaa useita tuhansia euroja, mutta näppärän “mummo-jopon” saatat löytää vaikka parilla sataa. Molempia yhdistää kuitenkin se, että niitä pitää huoltaa säännöllisin ajoin. Ketjut pitää rasvata, pyöriin laittaa lisää ilmaa, sekä vaijereita kiristää. Näillä toimenpiteillä varmistat pyörällesi pidemmän elinkaaren ja säästät selvää rahaa. Se lisää myös huomattavasti turvallisuutta tien päällä, sillä sinun ei tarvitse huolehtia siitä, että esimerkiksi jarrut pettäisivät kesken ison alamäen!

Polkupyöräilijän varusteet

Polkupyörä on monipuolinen kulkuneuvo, jota voi käyttää niin siirtymävälineenä paikasta toiseen kuin urheiluvälineenäkin. Olipa pyörällä kulkemisen motiivi puhdas siirtymä, huviajelu tai urheilumuoto kilpa- tai harrastetasolla, on polkupyöräily ehdottomasti varustelaji. Pelkkä polkupyörä ei riitä koskaan, vaan vähimmäisvaatimuksena jokaisella pyöräilijällä on kypärä. Pyörän ja päätä suojaavan kypärän lisäksi periaatteessa kaikki muu varustelu on pyöräilijän omista tarpeista ja mieltymyksistä riippuvaista. Pyöräily itsessään on hyvä ja nopea tapa siirtyä paikasta toiseen sekä liikuntamuotona tehokas.

Erityisesti kaupunkiajossa ja enintään keskipitkillä, alle 7 km:n matkoilla pyörä vie perille usein nopeammin kuin muut liikennevälineet. Lisäksi pyöräilyn etuna on sen saasteettomuus ja pieni tilavaatimus ruuhkissa ja pysäköinnissä. Pyöräilijöistä puhuttaessa lajin vaikutukset terveyteen ja hyvinvointiin ovat kiistattomia. Toisaalta pyöräilijät ovat aina sään armoilla ja liikennevälineenä pyörä on onnettomuustilanteessa lähes aina häviävä osapuoli.

Pyöräilyn edut nousevat silti huomattavasti suuremmiksi kuin haitat, sillä useimpia pyöräilyyn liitettäviä haittapuolia voi poistaa oikeanlaisella varustautumisella.

Polkupyörän varusteet

Pyöräilyn onnistumiseksi on tietysti oltava polkupyörä, mutta millainen? Pyörää hankkiessa sen käyttötarkoitus ratkaisee. Onko suurin osa pyöräiltävistä matkoista lyhyttä siirtymää esimerkiksi kodin ja työpaikan välillä, vai onko tarkoitus polkea pidempiä matkoja maastossa tai maantiellä?

Lyhyisiin työ- ja kauppamatkoihin käy oikein hyvin tavallinen pyörä, jonka pyöräilijä kokee itselleen parhaiten sopivan. Aktiivisempaan ja rajattuun käyttötarkoitukseen tuotettuja pyöriä riittää jokaiseen tarpeeseen. Vaihtoehtoja ovat esimerkiksi maantiepyörä, maastopyörä, ratapyörä sekä kaikkien pyörätyyppien alalajit.

Kun itse polkupyörä on hankittu, voi miettiä siihen liitettäviä lisävarusteita. Kenties itsestään selviä, mutta lain mukaan pakollisia varusteita ovat vähintään yksi kunnollinen jarru, soittokello, heijastimet edessä, takana ja sivulla sekä pimeällä ajaessa riittävän tehokas valaisin. Myös lastenkuljetusistuin on pakollinen, mikäli mukana on tarkoitus kuljettaa pientä lasta. Pakollisten polkupyörän lisävarusteiden lisäksi on makuasia, kuinka paljon pyörään haluaa vielä lisää varusteita. Käyttömukavuutta lisäävät esimerkiksi seisontajalka, tavarateline ja työkalut mahdollisen rengasrikon varalta.

Polkupyöräilijän tärkein varuste on kypärä

Ennen ensimmäistäkään ajokilometriä uudella polkupyörällä on yksi asia, josta yhdenkään pyöräilijän ei pitäisi joustaa. Kyseinen asia on kypärä. Vaikka tieliikennelaissa kypärän käyttö pyöräillessä on ainoastaan suositus, on se paras ja halvin vakuutus kaatumis- ja onnettomuustilanteen varalta. Vuonna 2011 Suomessa tapahtui 18 kuolemaan johtanutta pyöräilyonnettomuutta. Näistä 13 aiheutui ilman kypärää pyöräilleille henkilöille. Arvioiden mukaan neljä heistä olisi saattanut pelastua kypärää käyttämällä, joten jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä kypärän hyödyllisyydestä.

Kypärää valitessa valikoima on rajattoman laaja, joten jokaiseen makuun ja päähän löytyy varmasti sopiva kypärä. Tärkeintä on tarkistaa, että kypärä on käyttäjälleen sopivan kokoinen. Lisäksi kypärästä on löydyttävä CE-merkintä, joka tarkoittaa, että kypärän kestävyys on testattu. Polkupyöräilijän päähän sopiva kypärä on myös kiinnitettävä huolellisesti, jotta mahdollisessa onnettomuustilanteessa kypärä ei tipu tai liikahda päässä niin, ettei se suojaa päätä riittävästi. Mikäli pyörällä kuljettaa esimerkiksi lasta, on myös kyyditettävällä oltava kypärä päässään.

Polkupyöräilijän vaatetus

Pyöräilymukavuuden sekä turvallisuuden takaamiseksi myös pyöräilijän vaatetuksella on oma merkityksensä. Suomessa vuodenaikojen vaihtelu tuo omat haasteensa varsinkin ympärivuotisessa pyöräilyssä, mutta tämän päivän vaatetusmahdollisuudet ovat laajat myös ääriolosuhteissa pyöräilyyn. Polkupyöräilyyn on tarjolla omia vaatteita niin housujen, paitojen, takkien kuin hanskojenkin suhteen. Lisäksi lukkopolkimille on omat, niihin sopivat kenkänsä. Vaatteissa tärkeintä on hengittävyys sekä sääolosuhteiden hallitseminen esimerkiksi kovalla tuulella, sateella tai pakkasella. Oikein pukeutumalla mikään sää ei ole este pyöräilyn harrastamiseen.

Sääolosuhteiden lisäksi pyöräilyvaatteiden valintaan vaikuttaa myös se, millaista pyöräilyä harrastaa. Muutaman kilometrin satunnaiseen pyöräilyyn tuskin on tarvetta hankkia pehmustettuja pyöräilyhousuja, mutta maantiepyöräilijä sellaiset kenties haluaa. Maastopyöräilijä kaipaa kenties suojaa kuraroiskeita vastaan, ja monille pyöräilijöille vaatteissa olevat taskut ovat ainoa paikka säilyttää vaikkapa kotiavaimia. Talvipyöräilijöillä vaatetukseen liittyy omat haasteensa. Vaatteiden pitää lämmittää, mutta ne eivät saa silti hiostaa tai estää esimerkiksi jalkojen liikeratoja. Kokeilemalla usein selviää, minkälaista varustusta kukin pyöräilijä matkoihinsa kaipaa.

Polkupyöräilijän hifistelyvarusteet

Polkupyöräilystä toden teolla innostunut on vaarassa joutua varustelukilpaan. Kuten monessa muussakin lajissa, myös pyöräilyyn on tarjolla toinen toistaan hienompia lisävarusteita pyöräilyelämysten lisäämiseksi. Esimerkiksi datan kerääminen on monille pyöräilijöille motivoiva ja kiinnostava asia, josta saadut ajokilometrit, reitit ja nopeudet auttavat kehittämään harjoittelua. Erilaisia ajotietokoneita löytyy kaiken tasoiseen harrastamiseen ja kilpailutoimintaan. Lisäksi polkupyöriin on tarjolla omia renkaita talvi- ja kesäkäyttöön, ja pimeän varalle monet suosivat todella kirkkaita erikoisvaloja, joista varsinkin maastopyöräilijät saavat hyötyä.

Pyöräilyvarusteet oman maun mukaan

Polkupyöräily on lyömätön laji lyhyisiin siirtymiin ja kaupunkiajoon nopeutensa ja ympäristöystävällisyytensä ansiosta. Lisäksi pyöräily kohottaa kuntoa ja on terveyden kannalta hyvä tapa rasittaa kehoa. Pyöräilyharrastusta aloittaessa varusteista pakollisia ovat ainoastaan polkupyörä ja kypärä. Kun kypärä on päässä ja pyörä alla, voi lisävarustusta miettiä kunkin tarpeita vastaavaksi.

Suurin haaste pyöräilyssä ovat usein sääolosuhteet, jotka kuitenkin ovat voitettavissa oikeanlaisella vaatetuksella sekä pyörän osalta valaisimella ja esimerkiksi nastarenkailla. Pyöräily on mukava laji, jossa varusteluun voi jokainen löytää omat suosikkinsa.

Pyöräily on mahtava tapa tutustua uuteen matkakohteeseen

Polkupyörän historia on jossain määrin hämärän peitossa tai ainakin siitä on kiistelty paljon. Polkupyörän edeltäjä oli potkupyörä, jota ei poljettu ja ilmeisesti siitä kehitettiin varsinainen poljettava pyörä. Tämän arvellaan tapahtuneen 1800-luvun alkupuolella Ranskassa. Nykyisin polkupyörä löytyy lähes jokaiselta ja niitä onkin moneen makuun: tavallisten pyörien lisäksi löytyy kilpapyöriä, tandempyöriä, maantiepyöriä, maastopyöriä, läskipyöriä ja niin edelleen. Polkupyörä on helppo kulkupeli. Kun on kerran opetellut pyöräilemään, taidon osaa taatusti loppuelämän.

Polkupyörä on hyvä, helppo ja virkistävä tapa tutustua matkakohteeseen ja sen ympäristöön. Pyöräilymatkat ovat suosittuja ja vaihtoehtoja niiden toteuttamiseen on monia. Pyörämatkan voi tehdä joko niin, että vuokraat pyörän lomakohteesta tai pyöräilet suoraan kohteeseen. Tässä artikkelissa käsittelemme näitä molempia: Mitä pitää ottaa huomioon, kun lähdet lomamatkalle ja haluat vuokrata pyörän kohteesta? Mitä pitää ottaa huomioon, kun haluat lähteä ihan oikealle pitkälle matkalle pyörän kanssa? Kaikkiin näihin asioihin otamme selvää tässä artikkelissa.

Pyöräillen Suomessa ja ulkomailla

Jos suunnittelet pyöräreissua, ensimmäinen valinta on tietysti se, suuntautuuko matka Suomeen vai ulkomaille. Ensikertalaisen pyörämatkailijan on varmastikin järkevintä tehdä ensin pieni reissu kotimaassa, jotta näkee, kuinka matkanteko sujuu ja mitä käytännön asioita pitää ottaa huomioon. Kotimaassa matkatessa turvaverkot ja palvelut ovat lähellä, joten pyöräreissun aloittaminen kotikulmilta on järkevää. Suomessa kaupungeissa on pääosin hyvät pyörätiet ja -väylät, mutta pidemmät siirtymät joudut tietysti taittamaan tienpiennarta pitkin, aivan kuten muuallakin maailmassa.

Jos haluat lähteä merta edemmäs kalaan, hyviä pyöräilykohteita löytyy mistä vain. Esimerkiksi Ahvenanmaan saari Suomen ja Ruotsin välissä on erittäin suosittu pyöräilykohde. Saari on pääosin tasamaastoa ja Ahvenanmaalla on todella paljon nähtävyyksiä ja koettavaa myös pyörän selässä. Toinen lähellä oleva kohde on Viro, joka on Ahvenanmaan tapaan melko tasaista maastoa. Tallinnasta lähdettäessä Virosta löytyy hyviä kohteita, kuten Rakvere ja Narva Itä-Virossa, Tarto Viron keskellä, Pärnu länsirannikolla ja löytyypä Virosta myös ihana Saarenmaa.

Paketti- vai omatoimimatka?

Yksi pyöräilijän valinta on se, lähteekö paketti- vai omatoimimatkalle. Kotimaassa pyöräreissu onnistuu vallan mainiosti omatoimimatkana. Suunnittele matka hyvin ja aseta järkevät päivätavoitteet oman kunnon ja jaksamisen mukaan. Kauniita ja käytettyjä pyöräreittejä Suomesta löytyy esimerkiksi Turun saaristosta, Päijänteeltä ja Saimaalta. Tutustu kohteisiin ja pyöräreitteihin huolella etukäteen ja mieti myös majoitus. Haluatko majoittua hotellissa, motellissa, leirintäalueella vai romanttisesti teltassa tienposkessa? Mieti myös päivämatkan pituus. Aluksi ei kannata ahnehtia liikaa, sopiva päivämatka lienee jossain 40-100 kilometrin paikkeilla.

Myös Viroon ja Ahvenanmaalle voi varsin hyvin suunnitella pyöräilymatkoja aivan omatoimisesti. Sekä Viron että Ahvenanmaan laivat ottavat pyöriä kyytiin edullisilla kustannuksilla, joten nämä reissut sopivat myös budjettimatkailijan kukkarolle. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon lomasesongit etenkin kesän kiireisimpään aikaan. Leirintäalueille tietysti mahtuu pyöräilijä telttoineen lähes poikkeuksetta, mutta esimerkiksi hotelli- tai mökkimajoitukset kannattaa varata ajoissa. Pyöräilijöille järjestetään myös pakettimatkoja, jotka suuntautuvat usein hieman kaukaisempiin kohteisiin. Käydään eksoottisempia kohteita läpi seuraavassa kappaleessa.

Pakettimatkoja vaikka Kuubaan

Erilaiset teemamatkoihin erikoistuneet matkatoimistot järjestävät myös pyöräilymatkoja ympäri maailmaa. Tällaiset pakettimatkat ovat helppoja ja turvallisia ja näiden matkojen hintaan kuuluu usein myös laadukkaan polkupyörän vuokra. Näin ollen pakettimatkailijan täytyy vain lentää kohteeseen ja valmistautua pyöräilykokemukseen. Kannattaa tutustua huolella matkanjärjestäjän ohjeisiin esimerkiksi päivämatkan pituudesta ja kuntovaatimuksista. Esimerkiksi Teemamatkojen polkupyörämatkailijoita ohjeistetaan varustautumaan 20-65 kilometrin päivämatkoihin, joka tarkoittaa sitä, että ennen reissua pitäisi pystyä helposti tekemään 20-30 kilometrin pyörälenkkejä.

Pyöräilyn pakettimatkoja on jaoteltu myös vaikeusasteen mukaan esimerkiksi asteikolla 1-3. Jos olet vasta-alkaja, etkä kovin kokenut pyöräilymatkailija, ei omaa kuntoaan kannata liioitella, vaan valita helppo matka. Tällaisia helppoja matkoja järjestetään esimerkiksi Keski-Eurooppaan, kuten Hollantiin ja Belgiaan, jossa korkeuserot ovat maltillisia. Kakkostason reissu voi suuntautua esimerkiksi Etelä-Euroopan vuoristoille, joissa ei kuitenkaan kivuta suurimpia vuoria ylös. Kolmostason reissu saattaa olla vaikka matka Itävallan Wienistä Budapestiin saakka. Matkavaihtoehtoja löytyy netistä runsaasti.

Miten valmistautua pyörämatkalle?

Pyörämatkalle tulee valmistautua huolellisesti, olipa kyseessä sitten pakettimatka, omatoimimatka tai vaikkapa lomakohteesta päiväksi vuokrattu pyörä. Kaikista tärkeintä on selvittää oma kuntotaso ja se, kuinka paljon pystyt päivän aikanaan polkemaan ilman suurempia rasituksia. Pyöräily käy kunnon päälle, mutta henkihieverissä kieli vyön alla lomailusta ei nauti kukaan. Myös pyörän kunto on ensiarvoisen tärkeää. Huolla oma pyöräsi mielellään ammattilaisella ja varmistu myös vuokrapyörän kunnosta. Pidä huoli, että sinulla on tarvittavat välineet pyörän huoltoon myös tien päällä.

Muista vakuutukset ja turvallisuus

Pyöräilyyn liittyy aina myös riskejä, joten huolehdi siitä, että ennen reissuun lähtemistä sinulla on kaikki tarvittavat vakuutukset kunnossa. Selvitä, että vakuutuksesi korvaa myös onnettomuudet ja vahingot pyöräillessä. Tämä ei aina ole itsestään selvä asia. Matkalla ollessasi huolehdi turvallisuudesta. Pidä riittävä välimatka edellä pyöräilevään ja ole huolellinen liikenteessä. Vältä tarpeettomia riskejä. Muista nesteytys ja riittävä syöminen, mutta muista myös nauttia! Nyt ei muuta kuin kypärä päähän, pyörä alle ja omaa unelmareissua etsimään!

Suomen parhaat fillarireitit

Suomi on varsinkin kesäisin upea ja monipuolinen maa, jossa riittää paljon nähtävää luonnossa. Maamme tarjoaa kesäisin myös mahtavia mahdollisuuksia polkupyöräilijöille. Reittejä löytyy ympäri Suomea ja tarjolla on niin upeaa saaristoa, saarihyppelyitä kuin jylhempääkin maastoa pohjoisempana Suomessa, sekä tietenkin tuhansien järvien ympärillä kulkevia reittejä.

Suomen suosituimpia pyöräreittejä listataan eri palveluissa lähes vuosittain. Tietysti mielipiteitä on niin paljon kuin on niiden esittäjiäkin, mutta muutama reitti nousee aina ylitse muiden. Yksi eniten mainintoja keräävä reitti on Saariston Rengastie, joka puikkelehtii Turusta saaristoon päin. Sen lisäksi suosittuja rannikkoreittejä ovat muun muassa hieman pohjoisempana kulkeva Seitsemän sillan tien sekä Alskat-Björköby -reitti. Suosittuja reittejä löytyy myös Valkeakoskelta ja Lappeenrannasta. Kestosuosikki on myös iki-ihana Ahvenanmaan saari, joka on varsinainen pyöräilyparatiisi.

Kokosimme tähän artikkeliin muutaman kestosuosikkireitin, joille pyöräilijät palaavat vuosi toisensa jälkeen. Artikkelissa esitellyt reitit ovat niin sanotusti varmoja valintoja kaikille pyöräilyn ystäville. Näillä reiteillä riittää nähtävää!

Saariston rengastie

Saariston Rengastie lähtee Turusta ja kiertelee saaristoa. Tämä reitti on arvosteltu Suomen parhaimmaksi pyöräreitiksi muun muassa vaihtelevan maaston takia. Reitillä on lukuisia lossiyhteyksiä, jotka ovat pääosin ilmaisia. Reitti on kesäisin erittäin suosittu ja losseilla voi joutua jonottelemaan ruuhka-aikoina pidemmänkin aikaa. Reitille on myös monia vaihtoehtoja, jotka voi itse suunnitella. Reitin kaukaisin osa on ulkomerellä sijaitseva Utön majakka, mutta kohteita löytyy tietysti lähempääkin, jos yksinäiset majakkasaaret tuntuvat liian kaukaisilta.

Mikäli et halua ajaa koko Saariston Rengastietä läpi, muutaman päivän mittaiselle pyöräreissulle sopii hyvin kohteeksi Saariston Pieni Rengastie, jonka reitti kulkee Turku-Nauvo-Naantali-Turku. Pyöräreitille tulee yhteensä mittaa 105 kilometriä ja mikäli maisemia haluaa katsella kunnolla, voi matkan suunnitella vaikkapa kolmen päivän mittaiseksi. Saariston Rengastien varrelta löytyy lukuisia majoitusvaihtoehtoja ja leirintäalueita, joten yösijaa ei tarvitse loputtoman kauaa etsiä. Saariston Rengastie on henkeäsalpaavan kaunis ja ei sitä turhaan kehuta Suomen parhaaksi pyöräreitiksi.

Rannikon parhaat fillarireitit

Saariston Rengastien lisäksi Suomen rannikolta löytyy valtavasti upeita pyöräteitä. Eräs mainitsemisen arvoinen on Seitsemän sillan tie Pietarsaaresta Kokkolaan, joka sopii hyvin vaikka päivän mittaiselle reissulle. Seututie 749, joka kulkee Pietarsaaren ja Kokkolan kautta tarjoaa erikoisuutena seitsemän siltaa, joten rantaviivaa riittää ihmeteltäväksi. Koko reitin pituus on 40 kilometriä, joten liian pitkäksi matkaa ei voi moittia. Hieman etelämpää Vaasan edustalta löytyy Alskat-Björköbyn saaristoreitti, joka on myös erittäin kehuttu pyöräilyreitti kesäisessä Vaasan saaristossa.

Björköbyn saaristoon kuuluu yhteensä 350 saarta, mikä on huima määrä. Pyöräreitti alkaa mantereelta Alskatista ja Björköbyn kylään tulee matkaan kaikkiaan 40 kilometriä, joten matka sopii hyvin päivän mittaiselle reissulle. Reitin varrelle mahtuu muun muassa pitkä Raippaluodon silta ja Björköbyssä on myös paljon nähtävää. Saaren luoteiskulmassa on Svedjehamn, josta pääsee maankohoamismaastoa esittelevälle luontopolulle. Samaiselta saarelta löytyy myös 13 kilometrin vaellusreitti Paniken saareen. Alskat-Björköby on kesäisen pyöräilymatkailijan unelmareitti vailla vertaa.

Valkeakoski ja Lappeenranta

Myös Sisä-Suomesta löytyy runsaasti mahtavia pyöräreittejä. Nostamme tähän artikkeliin muutamia, jotka ovat saaneet runsaasti suosituksia. Eräs suosikkireitti löytyy Valkeakosken Rapolasta, jossa on 18 kilometrin mittainen historiallinen pyöräreitti. Reitti lähtee Rapolan viikinkiaikaiselta muinaislinnalta ja Rapalan kartanolta Sääksmäeltä. Tämän jälkeen reitti kulkee Vanajavesi-järven itäpuolta Iittalaan. Matkan varrelle osuu muun muassa Voipaalan taidekeskus sekä kuvanveistäjä Emil Wikströmin taiteilijakoti Visavuori. Iittalan lasimuseolle päättyvä reitti sisältää myös taidetta, tänä vuonna Iittalan vanhassa puukoulussa on esillä naivistista taidetta.

Valkeakoskelta otetaan matka suoraan aivan toiselle puolelle Suomea, itärajan tuntumaan Lappeenrantaan. Sieltä löytyy 40 kilometrin mittainen Vehkataipaleen pumppuaseman lenkki, joka lähtee Lappeenrannan satamasta, menee Luukkaansalmen sillalle ja edelleen Vehkataipaleelle. Paluumatka Lappeenrantaan suoritetaan Saimaanharjun kautta. Pumppulaitoksella viitataan Vehkataipaleen kanavan pumppuasemaan, joka on historiallinen, mutta edelleen käytössä. Lappeenrannasta lähtee myös lukuisia muita pyöräreittejä upeisiin Saimaan maisemiin, joten Lappeenrannan seutua kannattaa silmäillä tarkemmin, mikäli pyörämatkailu iloisessa Itä-Suomessa kiinnostaa enemmänkin kuin vain yhden reitin verran.

Ahvenanmaa

Jos Manner-Suomen pyöräreitit tuntuvat jo kolutuilta, kannattaa tähyillä laivamatkan päähän Ruotsin suuntaan. Ahvenanmaa on todellinen pyöräilijän paratiisi ja sopii aivan kaiken tasoisille pyöräilijöille alavan maastonsa takia. Laivamatka Turusta Maarianhaminaan sujuu vaikka nukkuen tai päivälaivalla maisemia katsellen. Maarianhaminasta pääsee suoraan hyppäämään pyörän selkään ja tutustumaan saaren nähtävyyksiin. Ahvenanmaalla on majoituspaikkoja tarpeeksi ja leirintäalueitakin löytyy, mutta silti kannattaa ehkä ainakin kesäsesonkeina varautua siihen, että majoituspaikoissa on kovinkin täyttä. Ennakkovarausta voi siis suositella.

Mikä on sinun reittisi?

Suomi on täynnä upeita pyöräilypaikkoja. Esittelimme artikkelissa Saariston Rengastien ja pari pohjoisempaa pyöräilykohdetta meren rannalla, Valkeakosken historiallisen reitin, Lappeenrannan pyöräilyreitin sekä Ahvenanmaan. Tämän lisäksi Suomessa on suuri määrä muita upeita pyöräreittejä. Mainittakoon esimerkiksi Porvoo ja Porvoon vanha kaupunki, Hanko, Tammisaari sekä todellinen pyöräilyn ystävien kaupunki Oulu, josta pyöräreittejä löytyy jokaiseen lähtöön. Oman pyöräreitin löytämisessä internet on paras lähde, sillä kaupungit ja kunnat kertovat hyvin mielellään omista reiteistään netissä. Ovathan pyöräilijät mukavaa ja tervetullutta porukkaa!

Kannattaako oma polkupyörä huoltaa itse?

Nyrkkisääntö on, että polkupyörä kannattaa huoltaa joka kevät ennen pyöräilykauden alkua. Mikäli asian opiskelu ja tarvikkeisiin investointi ei houkuta, voi pyörän huollattaa ammattilaisella. Uutta polkupyörää hankkiessa kannattaa kysyä jo liikkeessä sopivaa huoltopaikkaa, mikäli työ ei kuulu paketin hintaan. Iso merkitys pyörän huollossa on myös sillä, millaisesta pyörästä on kyse; onko ajopeli tavallinen Jopo vai teknisempi maastopyörä. Mikäli omat tekniset taidot epäilyttävät, on hyvä kysyä ammattilaisten vinkkejä siihen, mikä olisi itselle paras vaihtoehto.

Pyöräily on ehkä välineurheilijalle kohtuullisen sopivan edullinen harrastus, ja tarvikkeiden määrää tuskin on kovin helppo ylimitoittaa. Kannattaa kuitenkin panostaa huoltovälineiden hyvään laatuun, sillä se maksaa itsensä takaisin pidemmällä aikavälillä. On aika turha pyöritellä huonoja työkaluja pakkien täytteenä, jos ne eivät kuitenkaan aja asiaansa ja ovat pidemmän päälle vain ongelmajätettä. Muista, että aloittelijan ei kannata laittaa huoltovälineisiin ylisuuria summia, vaan alkuun pääsee ihan muutamalla perusvälineellä. Kukaan ei ole seppä syntyessään tässäkään lajissa.

Oikeanlaiset välineet pyörän huoltoon

Mikäli olet tee-se-itsetyyppi ja päätät huoltaa pyöräsi itse, kannattaa silloin satsata oikeanlaisiin huoltovälineisiin. Ensiksi tarvitset ihan perus autonpesuainetta. Hyvä olisi panostaa kunnon kuusiokoloavainsarjaan, sillä uusimmissa polkupyörissä osat ovat kiinnitetty kuusiokoloruuveilla. Myös avainsarjan laatuun on hyvä kiinnittää huomiota. Lisäksi tarvitset sarjan kiintiöavaimia ja jakoavaimia. Myös ketjunkulumamittari ja ns. ketjutyökalu ovat hyviä apuvälineitä olla olemassa. Mitään järjetöntä työkaluarsenaalia ei varmasti kannata hankkia heti alussa, vaan tässäkin tapauksessa on hyvä kysyä neuvoa oman pyörämerkin asiantuntijalta.

Kunnollisen huoltotelineen hankinta ei ole välttämätöntä, ja kapistus varmasti vie tilaa varastossa. Se voi myös olla kohtalaisen arvokas hankinta, joten asiaa kannattaa pohtia ennen ostopäätöksen tekemistä. Joitain asioita kannattaa myös jättää ammattilaiselle, vaikka muuten osaisikin pyörän perushuollon: Vanteen oikaiseminen, eli “kiekon rihtaus” voi näyttää helpommalta kuin mitä se todellisuudessa on. Jarrunesteiden vaihto kannattaa myös jättää ammattilaisen vastuulle. Tällaisten huoltotoimenpiteiden tekeminen itse voi tulla kalliiksi, mutta muutaman kympin satsaus perus huoltovälineisiin on varmasti ihan hyvä ratkaisu.

Huollon vaiheet

Polkupyörän perushuoltoon kuuluu puhtaanapito, ja sen voi pestä lämpimällä vedellä ja autoshampoolla. Muista puhdistaa ja voidella myös ketjut. Hyvä väline tähän on rätti. Tarkasta sen jälkeen ketjujen kunto ja kuinka kuluneet ne ovat. Seuraavaksi kannattaa tarkastaa renkaiden kunto ja varmistaa, että niissä ei ole halkeamia. Sitten on vuorossa renkaitten täyttö ajopaineisiin. Täytön jälkeen on hyvä odottaa muutama tunti ja katsoa, onko ilmat pysyneet renkaissa. Pinnojen kireys on hyvä tarkistaa tämän jälkeen.

Jarrupalojen kulutuspinta tarkistetaan ja palat säädetään oikeaan kireyteen. Myös ohjaustangon jarrukahva kannattaa tarkistaa. Seuraavaksi tarkistetaan laakereitten kunto. Laakereita löytyy keskiöstä, ohjaustangosta sekä polkimista. Seuraavana vaijerit. Jarruvaijereista sekä vaihdevaijereista kannattaa katsoa, ettei niissä ole katkenneita säikeitä. Vaijerin kuorien tulisi olla mahdollisimman puhtaat, että ne liikkuvat tarpeeksi hyvin. Mikäli vaijereita täytyy öljytä, on tähän paras käyttää esimerkiksi aseöljyä tai ompelukoneöljyä tai vaijereihin tarkoitettua ohkaista öljyä. Hyvä sääntö on: älä koske vaihtajan ruuveihin.

Määritä huollon tarve kulutuksen mukaan

Mikäli pyöräilet myös talvella, on pyörää hyvä huoltaa myös syksyllä. Oikeanlaiset talvirenkaat on hyvä olla olemassa. Jos pyöräilystä kehkeytyy intohimo, on varmasti myös huoltotoimenpiteiden perushahmottaminen hyvä taito olla olemassa, vaikka pyörän normaalisti huollattaisikin liikkeessä. Pyörän ajomukavuuteen ja käyttöikään vaikuttaa merkittävästi se, onko sitä huollettu säännöllisesti. Myös oikeanlainen säilytys pidentää pyörän ikää. Pyörävarasto on pyörän paras paikka, ja lukitukset kannattaa myös olla kunnossa, ettei tarvitse pelätä pitkäkyntisiä pyörän ollessa pitemmän aikaa ilman valvovaa silmää.

Vaativampien erikoispyörien huoltaminen voi olla hyvinkin erilaista kuin tavallisen mummopyörän. Käyttöaste ja -maasto vaikuttaa myös huollon tiheyteen. Pyörä kannattaa pestä aina, kun se on kuraantunut. Pyörän kaikki ruuvit on hyvä käydä aika-ajoin läpi. Tämä saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta on hyvä vinkki pitää mielessä pyöränhuollon yhteydessä. Jos tuntuu siltä, voi pyörän huollosta myös pitää kirjaa, jos se auttaa huoltojen tekemisen muistamisessa. Kun luet tämän, kirjoita vaikka kalenteriin ylös sopiva ajankohta pyöränhuollolle.

Polkupyörän huolto ammattilaisella

Polkupyörän huolto onnistuu yksinkertaisimmillaan alan huoltoliikkeessä. Kannattaakin siis miettiä, onko järkevämpää maksaa ammattilaisen tekemästä huollosta, jos tuntuu siltä, että hommassa on sormi keskellä kämmentä. Siinä tapauksessa omia kaappeja ei tarvitse täyttää huoltovälineillä ja säästyt myös opiskelun vaivalta. Niin itse tehty huolto kuin ammattilaisen tekemäkin vaihtoehto vaatii pienen rahallisen investoinnin, joten suurta taloudellista hyötyä itsetehdystä huollosta tuskin saa, ellei harrastus sitten vie mennessään. On siis ihan järkevää säästää myös omia hermoja, jos siltä tuntuu.

Ulos ja liikkeelle!

Pyöräily on harrastus, josta on moneksi. Kun pyörä on hyvin huollettu, onkin sitten aika etsiä uusia pyöräilymaisemia ja nauttia kauniista maisemista ja kesäsäistä. Uusia reittejä on mielenkiintoista löytää, tai sitten voi pysytellä tutuilla poluilla. Hyvin huollettu pyörä kääntää myös kesäkollien ja -gimmojen katseita ja antaa sinusta hyvän ensivaikutelman. Pyöräilyharrastuksen myötä voi myös etsiä uusia tuttavuuksia ja löytää itsensä tuoreilta elämänpoluilta. Se on myös ekologinen tapa liikkua ja kohottaa kuntoasi huomaamatta. Satulaan vaan ja menoksi!

702-244-4841

Polkupyörän historia vie 1800-luvun alkuun ja todennäköisimmin Ranskaan. Todennäköisimmin siksi, koska kuten maailman suurista keksinnöistä yleensäkin, myös polkupyörän syntyhistoriasta on aikanaan väännetty aika lailla kättä. Polkupyörän esimalleja voi hyvällä omalla tunnolla kutsua vähintäänkin erikoisemmiksi pyöriksi. Ennen poljettavaa versiota kehitettiin potkittava potkupyörä, jota kutsuttiin Ranskassa nimellä ”Velocifere”. Tästä seuraava versio oli ”Draisine”, jossa oli kääntyvä etupyörä polkupyörän tapaan. Tässäkään Draisinessa ei kuitenkaan vielä ollut polkimia, joten se oli vasta eräänlainen polkupyörän esiaste.

Ensimmäinen varsinainen polkupyörä tunnettiin nimellä Velosipedi. Velosipedi on klassisen näköinen pyörä, jossa on iso etupyörä, pieni takapyörä eikä lainkaan ketjuja yhdistämässä kahta pyörää. Eräiden väitteiden mukaan tällainen pyörä keksittiin Skotlannissa ja toisten väitteiden mukaan Ranskassa. Yhtä kaikki, vaikka historiasta edelleen kiistellään, syntyivät Velosipedin myötä ensimmäiset fillarit. Varsinainen, nykymuotoista fillaria muistuttava polkupyörä keksittiin kuitenkin lähempänä 1900-luvun alkua. Tätä pyörää kutsuttiin turvapyöräksi, sillä siitä oli eroteltu ohjaava pyörä ja liikuttava pyörä, aivan kuten nykyisinkin.

Nojapyörä on nojatuolimatka fillarilla

Nojapyörä on saattanut tulla vastaan, kun olet liikkunut pyöräteiden varsilla. Suomessa on pääosin käytössä kilpapyörän näköinen pyörä, jossa pyöräilijä kuitenkin istuu ikään kuin nojaavassa asennossa. Nojapyörän historia on pitkä, sillä nojapyöriä alettiin kehittää jo ennen kuin niin sanotusta nykyaikaisesta polkupyörästä tuli vallitseva trendi ennen 1900-luvun vaihdetta. Kaksipyöräisen nojapyörän rakensi ensimmäisenä vuonna 1932 ranskalainen Charles Mochet. Tällä pyörällä kilpapyöräilijä Francis Fauré rikkoi kaikki ennätykset pyöräkisoissa. Sittemmin pyöräkisojen sääntöjä muutettiin ja nojapyörä jäi lähes unholaan.

Nojapyörä jäikin pölyttymään lähes näihin päiviin asti. Eräs uuttera leipzigiläinen insinööri Paul Rinkowski kehitteli nojapyöriä, mutta nämä keksinnöt eivät päätyneet tuotantolinjoille asti. Nojapyörien teollinen valmistus alkoi vasta 1979 Yhdysvalloissa ja laajeni 80-luvulla koko maailmaan. Pyöräilymaa Hollannissa nämä nojapyörät ovat todella suosittuja ja seuraava innovaatio on katettu nojapyörä, jolla polkiessa sää ei kastele polkupyöräilijää lainkaan. Nojapyörän etuna on paitsi mukavampi ajoasento, ja kilpapyörissä myös erittäin kova vauhti pienemmän tuulenvastuksen myötä.

Sähköpyörät

Sähköpyörät ovat viimeisten vuosien aikana yleistyneet huimasti ja onpa sähköpyörien hankintaan esitetty jopa 400 euron tukea valtiovallan taholta. Sähköpyöräksi kutsutaan sähköavustuksella varustettuja pyöriä, joiden moottori saa avustaa aina 25 kilometrin nopeuteen asti. Sähköpyöriä on nykyään lähes kaikkia malleja, paitsi maantiepyöriä, joissa nopeudet ovat muutenkin aivan omaa luokkaansa. Yleisin on varmasti perinteinen napavaihteinen pyörä, jossa sähkömoottori helpottaa matkaa esimerkiksi ylämäissä tai pyöräretken viime metreillä. Sähköpyörien tekniikka on kehittynyt paljon viimeisten vuosien aikana.

Teknisesti sähköpyörät voidaan jakaa etuvetoisiin ja takavetoisiin. Budjettimallin versio on etuvetoinen, sillä moottori on pyörän etunavassa ja se on helpompi rakentaa perinteisen pyörän runkoon. Takavetoisessa moottori on pyörän keskiössä eli voima siirtyy juuri sinne, missä polkeminen luonnostaankin tuottaa voimaa. Vaikka keskiömoottorilliset pyörät ovat kalliimpia, on niissä usein paljon luonnollisempi tuntuma polkemiseen. Mitä kovempaa poljet, sitä enemmän avustusta polkija saa, eli pyörässä on kuljettajan voimat tunnistava sensori. Sähköpyörät yleistyvät tulevaisuudessa vielä nykyistä enemmän.

Läskipyörä ja muita maastopyöriä

Maastopyörien läpimurto alkoi Yhdysvalloissa jo 1970-luvun lopulla, kun pojankoltiaiset ajelivat pyörillään vuorten rinteitä alaspäin. Globaalisti maastopyöristä tuli hitti 80-luvulla ja jokainen aikansa lapsi muistaa kuinka maastopyöriä myytiin valtavat määrät aivan tavallisissa hypermarketeissa. Perinteinen maastopyörä ei kuitenkaan sopinut oikeastaan lainkaan maastossa ajettavaksi puutteellisen jousituksen takia. Oikeassa maastopyörässä on täysjousitus sekä edessä että takana, jolloin pyörällä päästään kunnon maastoihin testaamaan omia taitoja erittäin haastavissa olosuhteissa. Markkinoille on tullut myös uusia maastopyöriä.

Yksi viimeisten vuosien trendeistä on niin sanottu läskipyörä eli fatbike. Fatbikessä on nimensä mukaisesti todella isot ja paksut renkaat ja pyörää kuvaillaan oikeaksi valinnaksi silloin, kun pyöräreitin kulkupeliksi olisi oikeastaan tarkoitettu traktori. Fatbike kulkee missä tahansa maastossa, joten pyöräilyn iloa ei tarvitse lopettaa edes talven tullen. Internetissä onkin paljon hienoja videoita siitä, miten läskipyörä kulkee Suomen talvessa hankien keskellä. Fatbike toimii toki myös maantiellä ja rullaa sielläkin vallan mainiosti.

Kuormapyörä

Olet ehkä nähnyt tällaisia kuormapyöriä erityisesti Etelä-Helsingin hipsterikeskeisillä alueilla. Pyörän edessä on iso laatikko, jossa voi kuljettaa tavaroita tai vaikkapa lemmikkikoiraa. Näistä kuormapyöristä löytyy myös erilaisia versioista, joten myös pienten lasten kuljettaminen tällaisessa pyörässä on mahdollista. Kuormapyörät ovat todella tyylikäs valinta, mutta valitettavasti ne eivät hinnaltaan ole aivan pienintä budjettia kosiskelevia. Myös erilaiset rattaat ja kuomukärryt fillarin perään lasten kuljettamista varten ovat hyvin hintavia. Pyöräilyharrastukseen joutuu siis oikeasti panostamaan, jos valitsee kuormapyörän.

Valitse suosikkisi

Polkupyörien kehitys on kulkenut huiman matkan 1800-luvun alun Ranskasta, jolloin ensimmäisiä fillareita kutsuttiin nimellä potkupyörä. Näissä pyörissä ei ollut kääntyvää ohjausta eikä poljinta. Ensimmäiset nykyaikaisen tyyliset pyörät näkivät päivänvalon 1800-luvun loppupuolella. Nykyisin pyöriä on tarjolla joka lähtöön: on maastopyöriä, kilpapyöriä, cityfillareita ja tavallisia mummokonkeleita ja näiden välimaastoja. Erikoisempia pyöriä ovat esimerkiksi jännä ajoasennon tarjoava nojapyörä, isoja määriä tavaroita kuljettava kuormapyörä sekä valtavilla renkailla varustettu fatbike, jolla pääsee maastoon kuin maastoon. Millä sinä ajat?

Iloa liikkumiseen maastopyörällä

Maastopyörä on polkupyörämalli, joka on suunniteltu vaativissa ympäristöissä pyöräilyyn teiden ulkopuolella. Maastopyörät eroavat tavanomaisista polkupyöristä siinä, että niissä on pitoa parantavat leveät nappularenkaat, tehokkaammat jarrut, tukevampi runko sekä pystympi ajoasento. Niiden avulla voi liikkua sujuvasti niin metsäpolkuja pitkin, soilla kuin tuntureillakin. Maastopyöräilyssä yhdistyykin mitä upeimmalla tavalla ulkona liikkumisen riemu ja vauhdikas kuntoilu. Sen parissa voi samalla kehittää lihaksia monipuolisesti, kun lempeä kesätuuli hivelee kasvoja ja havujen tuoksu virkistää mieltä.

Tämä artikkeli perehdyttää sinut maastopyörien ja maastopyöräilyn saloihin. Kyseessä on harrastus, joka on lumonnut lukuisia suomalaisia jo vuosikymmenien ajan. Eikä ihme, koska Suomi tarjoaa erinomaiset puitteet maastopyöräilyn harrastamiseen. Suomen jokamiehenoikeudet mahdollistavat vapaan liikkumisen ja maastopyöräilyyn soveltuvia metsäalueita löytyy Suomesta lähes loputtomasti. Vaikka maastopyöräilyn suosio on kasvanut viime vuosina, monet kuitenkin kokevat maastopyörän hankkimisen liian monimutkaisena. Maastopyörien malleja on lukuisia, joista jokainen soveltuu erilaisiin käyttötarkoituksiin ja maastoihin. Kyseessä on kuitenkin aloittelijaystävällinen laji, joka soveltuu kenelle tahansa.

Maastopyörän historia

Maastopyöräily sai alkunsa 1970-luvulla Kalifornian osavaltiosta. Silloin joukko sanfranciscolaisia nuoria alkoi ajamaan moottoripyörillä paikallisen Mount Tamalpaisi -vuoren rinteitä alas. Harrastus keräsi paljon huomiota ja sen ympärille kehittyi nopeasti oma fanikuntansa. Viranomaiset kuitenkin kielsivät raskaiden pyörien käyttämisen vuorella niiden aiheuttaman eroosion ja meluhaittojen vuoksi. Tämän seurauksena moottoripyörät piti korvata kevyemmillä kulkuneuvoilla. Aluksi moottoripyörät korvattiin paksurenkaisilla ja 27 kiloa painavilla Schwinn Excelsior -lastenpyörillä. Vuosia myöhemmin markkinoille alkoi tulla pyörämalleja, jotka olivat varta vasten suunniteltu vaativiin pyöräilyolosuhteisiin.

1970-luvun lopussa useat pyöräyhtiöt käynnistivät ensimmäistä kertaa maastopyörien tuotannon. Näissä uusissa maastopyörissä oli leveät renkaat ja niissä käytettiin materiaaleja, jotka mahdollistivat maastopyörissä tärkeän kevytrakenteisen rungon. Ensimmäinen tällainen maastopyörä oli vuonna 1979 markkinoille tullut Lawwill Pro Cruiser, joita valmistettiin yhteensä 600 kappaletta. Tätä seurasi vuonna 1981 legendaarinen Specialized Stumpjumper, josta tuli ensimmäinen laajaan massatuotantoon päässyt maastopyörämalli. 1980- ja 1990-luvuilla maastopyöräilystä tuli suosittu harrastus ja olympialaji, minkä seurauksena maastopyöristä tuli yksi suosituimmista pyörätyypeistä pyörävalmistajien parissa.

Maastopyöräilyn alalajit

Nykyään maastopyöräily jaetaan useisiin alalajeihin, joihin soveltuvat erilaiset maastopyörät. Perinteisin maastopyöräilyn laji on niin sanottu XC (Cross Country), jossa ajetaan tyypillisesti erilaisia metsäpolkuja, kuntoratoja tai sorateitä pitkin. Tämä on maastopyöräilyn alalajeista teknisesti helpoin, vaikka myös XC:ssä voidaan ajaa kumpareisia ylä- ja alamäkiä kovillakin nopeuksilla. XC-pyörät ovat yleensä etu- tai täysjousitettuja, mutta myös jäykkäperäisiä pyöriä löytyy markkinoilta. Painoa näillä pyörillä on yleensä 8 – 13 kilon välillä. Muihin maastopyörätyyppeihin verrattuna XC-pyörät ovat yleensä varsin edullisia.

Toinen suosittu maastopyöräilyn alalaji on enduro, joka on saanut vaikutteita moottoripyörillä ajettavasta endurosta. Endurossa tavoitteena on ajaa alamäkipainotteisia, teknisiä ja luonnonmukaisia reittejä mahdollisimman kovaa. Yksi maastopyöräilyn alalaji on myös downhill, jossa ajetaan hyppyreillä, kivikoilla ja dropeilla varustettuja alamäkiä pitkin. Erona enduroon downhillissä ajetaan yleensä kovempaa ja vain yhtä mäkeä alas niin, että ajajat tuntevat sen jokaisen yksityiskohdan. Alamäkiajoihin suunnitelluissa pyörissä on yleensä täysjousitus, painavat ja kestävät rungot, loiva ohjauskulma sekä XC-pyöriä kestävämmät ja painavammat renkaat.

Maastopyörän hankinta

Ennen kuin teet ostopäätöksen maastopyörästä on hyvä miettiä, millaiseen ajoon pyörä tulee ja kuinka paljon olet valmis käyttämään rahaa pyöräilyharrastukseen. Maastopyörien hintahaarukka on laaja ja niiden koko, ulkonäkö ja varustelutaso vaihtelevat voimakkaasti. Maastopyörän valinnassa yksi keskeisin kysymys on jousto. Jos maastopyöräily tapahtuu lähinnä helpohkoilla metsäpoluilla ja sorateillä, jäykkäperäinen maastopyörä on hyvä valinta. Jäykkäperäinen pyörä sopii maastopyöräilyn opetteluun paremmin, koska se ei anna teknisiä virheitä yhtä helposti anteeksi. Kalliimpi täysjoustopyörä soveltuu taas paremmin vaativaan alamäkiajoon.

Jouston lisäksi ostajan tulee päättää, minkä kokoisen pyörän hän haluaa. Internetistä on saatavilla erilaisia mitoitustaulukoita, joiden lisäksi pyörävalmistajilla on omat suosituksensa. Nykyään 29-tuumaiset pyörät ovat markkinoilla kuumaa tavaraa ja ne ovat syrjäyttämässä muut pyöräkoot. Tämän lisäksi ostajan tulee myös miettiä pyörän painoa. Mitä kevyemmän pyörän haluaa, sitä enemmän se maksaa. Pyörän keventäminen parilla kilolla ei välttämättä kuitenkaan hyödytä harrastelijaa yhtä paljon kuin ammattikilpailijoita etenkin, kun raskaammalla pyörällä ajaminen tarjoaa raskaamman treenin ja kasvattaa enemmän lihaksia.

Sähköpyörien vallankumous

Maastopyörät ovat kehittyneet kotitekoisista raskaista mankeleista alle kymmenen kilon pikakiitureihin. Viimeisin suuri mullistus on sähköiset maastopyörät, joiden uskotaan muuttavan maastopyöräilyn luonnetta lopullisesti. Kevyet ja tehoiltaan voimakkaat moottorit yhdistettynä moderneihin pyöriin ja jousituksiin vie maastopyöräilyn aivan uudelle tasolle. Erityisesti ammattipyöräilijät ovat ottaneet sähkömoottorit ilolla vastaan, koska ne mahdollistavat useammat nousut ja pidemmät lenkit harjoituskaudella. Lisäksi sähköpyörät tarjoavat lisänopeutta niille pyöräilijöille, jotka nauttivat vauhdin huumasta. Vain aika näyttää tulevatko sähköpyörät korvaamaan perinteiset maastopyörät lopullisesti.

Hyppää satulaan!

Maastopyöräily on hieno harrastus, jonka parissa pääsee nauttimaan vauhdin huumasta, upeista luontomaisemista ja tehokkaasta fyysisestä treenistä. Sitä voi harrastaa niin XC:n, enduron kuin downhillinkin muodossa. XC:n harrastajat pyöräilevät yleensä metsäpolkuja tai erilaisia sorateitä pitkin, kun taas endurossa ja downhillissä lasketaan alamäkeä välillä jopa yli 100 km/h.

Jos olet kiinnostunut aloittamaan maastopyöräilyn, erilaisia maastopyöriä löytyy tänä päivänä joka lähtöön. Pyöräkauppojen asiantuntevien myyjien avulla voit kartoittaa minkälaisesta maastopyöräilystä olet kiinnostunut ja minkälainen pyörä siihen parhaiten sopii.

Kaupunkipyöräily on urbaani ja tehokas kulkumuoto

Kun ihmisiä pyydetään kuvittelemaan mielessään miltä näyttää nykyaikainen kaupunkiympäristö, on tämän tehtävän tuloksista yleensä kohtalaisen helppo päätellä, kuinka läheinen suhde ihmisellä itse asiassa on kaupunkimaiseen miljööseen. Useimmat kuvittavat kaupunkia ihmisillä ja autoilla, mutta erityisesti urbaanista sielunmaisemasta ponnistavat ihmiset muistavat lisätä joukkoon myös yhden tai useamman pyöräilijän. Varsinkin yleiseurooppalaisesta näkövinkkelistä tarkasteltuna tämä on hieman poikkeuksellista. Ihmistä voimanlähteenään käyttävänä ajoneuvona polkupyörä on ollut erottamaton osa ihmisten elämää ja kulttuuria jo useita satoja vuosia.

Vaikka nykyaikaista kaupunkiympäristöä kehitetään osittain autoliikenteen näkökulmasta siten, että niin jalankulkijat kuin pyöräilijätkin jäävät vähemmälle huomiolle, puhtaasti tuotantoyksiköiden näkökulmasta tarkasteltuna polkupyöriä on huomattavasti enemmän. Varsinkin maailmalla polkupyörä oli pitkään yleisempi näkymä kaupungeissa kuin auto jo pelkästään polkupyörällä liikkumisen helppouden ansiosta.

Nykyaikaisen kaupunkipyörän ominaisuuksiin katsotaan lukeutuvan istuva ajoasento, pinnivaihteisto, runkoon kiinnitetty O-lukko, varoituskello ja valo. Kaupunkipyörän standardimallina pidetään englantilaista roadster-tyyppiä, jonka katsotaan levinneen maailmalla Ison-Britannian alusmaiden myötä, mutta itse pyöräilyn kannalta asialla ei ole niinkään väliä.

Kaupunkipyörällä työmatkalle

Verrattuna moniin menneisiin ajanjaksoihin, nykyaikaa määrittää monella tapaa erikoistuneen kuluttamisen piirteet. Tästä syystä polkupyöristäkään ei voi puhua totuudenmukaisesti vain polkupyörinä, vaan tullakseen ymmärretyksi on syytä tarkentaa, että puhuuko hyötypyöristä, maastopyöristä tai nykyään suosiossa olevista hybridipyöristä, jotka tavalla tai toisella yhdistelevät elementtejä kahdesta edellisestä. Työmatkapyöräily on suosiotaan kasvattanut liikkumismuoto erityisesti nuorten kaupunkilaisten ja aikuisten keskuudessa. Periaatteessa mikä tahansa polkupyörä toimii varsin hyvin myös työmatkojen kulkemiseen, mutta niiden teknisillä ominaisuuksilla on jonkin verran vaikutusta matkan sujuvuuteen.

Yleisin käytetty polkupyörän tyyppi on epäilemättä hyötypyörä, joka useimmissa tapauksissa vastaakin ihmisten mentaalista mielikuvaa polkupyörästä. Yksinkertaiset, useimmiten yksivaihteiset hyötypyörät ovat usein pyörämalleista raskaimpia ja sopivat erinomaisesti työmatkapyöräilyyn, jos kuljettu matka ei ole liian pitkä.

Markkinoilla yleistyneet hybridipyörät tuovat kaupunkipyörän perusolemukseen maasto- ja mäkipyöräilyyn kehitettyjen pyörien ominaisuuksia. Näitä ovat muun muassa laajemmat renkaat ja isommat vaihteistot, mutta niissä on säilytetty myös monia perinteisen kaupunkipyörän ominaisuuksia, kuten housuja suojaava ketjusuoja ja ajovalot.

Kaupunkipyörät yhteiskäytössä

Monissa tietyn urbaaniusasteen ylittävissä kaupungeissa on otettu käyttöön erilaisia kaupunkipyöräjärjestelmiä, joiden tarkoitus on vuokrata tai lainata polkupyöriä ihmisten yhteiseen käyttöön. Tämän kaltaiset systeemit ovat hyvin yleisiä Keski-Euroopassa, erityisesti Saksassa. Mutta myös joissakin Suomen suurista ja keskisuurista kaupungeista on käytössä jonkinlainen kaupunkipyöräjärjestelmä. Yleisesti ottaen kaupunkipyöräjärjestelmät toimivat huomattavan matalalla aloituskustannuksella, mikä on lisännyt niiden suosiota varsinkin nuorten kaupunkilaisten keskuudessa. Kaupunkipyöräjärjestelmiä hallinnoivat niin kaupungit kuin yksityisetkin tahot ja niiden toiminta on usein mainosrahoitteista.

Kaupunkipyöräjärjestelmien ehdottomiin etuihin kuuluu ensinnäkin se, että ne säästävät ketterää liikkumismuotoa vain satunnaisesti kaipaavat kaupunkilaiset oman pyörän hankkimiseen liittyviltä aloitus- ja huoltokustannuksilta. Yhteiskäytössä olevat kaupunkipyörät ovat myös erittäin mukavia liikkumisvälineitä kaupungeissa vieraileville turisteille. Muulle liikenteelle kaupunkipyöräjärjestelmän edut ilmenevät julkista liikennettä tukevan mallin muodossa. Kun ihmiset kulkevat lyhyitä kaupunkimatkoja polkupyörillä, sillä on vähentäviä vaikutuksia niin ruuhkiin, päästöihin kuin liikenteen tuottamaan meluunkin. Monet modernit ratkaisut, kuten älykortit ja kännykkäsovellukset vähentävät kaupunkipyörien kokemaa vandalismia ja varastelua.

Kaupunkipyöräilyn haasteita kotimaisessa liikennekulttuurissa

Vaikka huomattavan moni kansallista historiaamme tunteva saattaakin huumorimielessä tunnustaa, että nimenomaan polkupyörä pelasti pitkistä välimatkoista tunnetun kotimaamme sisäsiittoisuudelta, on polkupyöräily ja varsinkin polkupyöräilijät monille ihmiselle enemmän verenpainetta lisäävä kuin sitä vähentävä ilmiö. Useiden sanomalehtien yleisönosastokirjoituksissa ja verkon mittaamattomilla keskustelupalstoilla esiintyy huomattavan taajaan jokseenkin suhteetonta polkupyörävastaisuutta ja toisinaan suoranaista polkupyöräraivoa. Näissä kannanotoissa holtittomasti ajavat ja liikennesäännöistä vähät välittävät pyöräilijät maalataan suurella pensselillä useimmiten vaaraksi muulle liikenteelle, niin autoilijoille kuin jalankulkijoillekin.

On tietysti totta, että tietyissä tapauksissa pyöräilyn mukanaan tuoma liikkumisen vapaus on omiaan kasvattamaan pyöräilyn vauhtia varsinkin, kun pyöräilijän itseluottamus kasvaa kokemuksen myötä. Liikenneturvakeskuksen arvioiden mukaan kasvanut työmatkapyöräily ei kuitenkaan ole kovin keskeistä liikenneturvallisuuden näkökulmasta tarkasteltuna. Todellisissa ongelmatilanteissa taustavaikuttimina ovat useimmiten samat kuin muissakin liikenneturmissa, nimittäin alkoholin vaikutuksen alaisena ajaminen. Pyöräilyn aiheuttamat vaivat ovat siis usein liioiteltuja, mutta niitä on helppo ymmärtää, kun ajattelee kaupunkitilan kehitystä. Autoilun näkökulmasta kehitetyssä ympäristössä pyörä voi vaikuttaa odotuksien vastaiselta.

Kaupunkipyöräily on palvelus itselle ja ympäristölle

Kaupunkipyöräilyn suosion kehitystä voi nykyhetkestä käsin tarkastella lähes vääjäämättömänä kehityskulkuna, johon ovat vaikuttaneet huomattavan monet asiat. Kukaan ei nauti ruuhkassa istumisesta, joten ketterän liikkumisen hyvät puolet on helppo nähdä matkalla töihin. Samaan aikaan nykyaikainen työmaailma on entiseen verrattuna huomattavasti vähemmän fyysistä, joten pienien matkojen pyöräily tuo elämään paljon perään kuulutettua hyötyliikuntaa. Yleisen liikennetilanteen kehittymisen lisäksi jokainen automatka, jonka voi korvata pyöräilemällä on kumulatiiviselta arvoltaan huomattava ekoteko, joka säästää luontoa ja auttaa ympäristöä.

Millainen pyörä sopii kaupunkiin?

Kaupunkipyörät ovat erottamaton osa kaupunkimaisemaa ja liikkumismuotona pyöräilyn puolesta puhuu monta seikkaa. Kaupunkipyörä mahdollistaa nopean siirtymisen, eikä pyörästä aiheudu ympäristöhaittoja. Suhteellisen lyhyisiin matkoihin tarkoitettuina kaupunkipyörät itsessään eivät tavallisesti aiheuta tietynlaisia vaatimuksia, vaan kukin pyöräilijä voi valita sopivimman pyörän oman makunsa mukaan.

Kaupunkipyöriksi tosin usein valikoituu yksivaihteisia pyöriä, joissa ajoasento on pysty, jolloin esimerkiksi muun liikenteen havainnointi on helppoa. Monissa kaupungeissa vuokrattavat kaupunkipyörät myös sopivat ajo-ominaisuuksiltaan monenlaisille käyttäjille. Kaupunkipyöriä leimaakin yhteisöllisyys, ekologisuus, sekä helppo ja nopea liikkumistapa.

Kilpapyörän moottorina toimii ihminen

134 kilometriä tunnissa. Tämä lukema on merkitty ennätystenkirjoihin polkupyörällä ajamisen nopeusennätyksen kohdalla. Kun ottaa huomioon, että kaikkein nopeimmillaankin pelkästään jalkojaan käyttävä ihminen yltää vain 45 kilometrin tuntivauhtiin, on helppo ymmärtää, millaisesta saavutuksesta on kysymys. Vaikka on hyvin epätodennäköistä, että tavallinen keskivertokansalainen tulee koskaan saavuttamaan samanlaista, päätä huimaavaa vauhtia omalla mummomankelillaan, se ei tarkoita, etteikö hänenkin olisi mahdollista kokoa vauhdin hurmaa, muutenkin kuin moottoroitujen ajoneuvojen kyydissä. Näennäisesti yksinkertaisuudestaan polkupyörästä on moneksi.

Useimmille ihmisille polkupyörä on pääasiallisesti hyöty- ja viihdeajeluun tarkoitettu ajopeli, joka tekee lähiseutujen maisemamatkailusta mukavaa ja säästää aamuruuhkiin kyllästyneet työmatkapyöräilijät ylimääräiseltä hyötyliikunnalta. Varsinkin kaupunkien ja muiden urbaanien keskustojen asukkaiden keskuudessa pyöräilyn suosio on nostanut tasoaan tasaiseen tahtiin vuosi vuodelta. Aivan alun perin polkupyörä kehitettiin pääosin arkiseen käyttöön, varsin nopeasti tämä liikuntamuoto inspiroi ihmisiä kehittelemään sen ympärille erinäisiä kilpailuja, joista ensimmäiset järjestettiin jo 1800-luvun puolivälin tienoolla ja siitä eteenpäin.

Kilpapyöräilyä historiasta tähän päivään

Ehkä yleisin kilpapyöräilyn muoto tunnetaan maantiepyöräilynä, joka jo nimessään kertoo lajin perusperiaatteista kaiken tarvittavan – sitä ajetaan päällystetyllä maantiellä. Vaikka laji on tuttu huomattavan monelle ainakin television välityksellä, vain harva tuntee sen historiaa tarkemmin ja saattaa yllättyä, että ensimmäiset kisat tässä lajissa järjestettiin jo niinkin aikaisin kuin 1868. Tuo kyseinen 1200 metrin kisa voitettiin vielä teräsrenkaisella polkupyörällä, mutta ensimmäinen askel kilpapyöräilyn saralla oli otettu ja varsin nopeassa tahdissa asiat alkoivat kehittyä.

Jo vuonna 1887 Amerikan Yhdysvalloissa perustettiin ensimmäinen kilpapyöräilykerho, jonka jäsenistöstä on tähän päivää mennessä noussut monia olympiatason kilpapyöräilijöitä. 1890-luvulle tultaessa pyöräily oli jo muodostunut jonkinasteiseksi villitykseksi ainakin kaikkein kehittyneimmillä urbaaneilla alueilla. Jo vuonna 1900 Belgia, Ranska, Italia, Sveitsi ja Yhdysvallat perustivat Kansainvälisen pyöräilyliiton, joka järjestää eri kilpapyöräilylajien maailmanmestaruuskilpailuja ja vastaa pyöräilijöiden kilpailulisenssien jakamisesta. Kansallisten ja kansainvälisten ohella pyöräilyliitto on järjestänyt erilaisia Maailmancup-kilpailuita ja myös ammattilaispyöräilijöille tarkoitettuja Pro Tour -ajokilpailuja.

Erilaisia kilpapyöräilylajeja

Huolimatta mekaanisten ominaisuuksiensa näennäisestä yksinkertaisuudesta, pyörä muotoilu ja malli on nähnyt vuosisatojen aikana useita erilaisia variaatioita ja versioita, joten ei ole mikään suuri yllätys, että eri tyyppisiä lajeja, joissa pyöräily näyttelee pääosaa, on huomattavan paljon. Maantiepyöräily, ratapyöräily ja maastopyöräily ovat kaikki olympialajeja, sekä myös 180 kilometrin pyöräilyosuuden sisältävä triathlon on ollut yksi olympialajeista vuodesta 2000 asti. Maantieajo on epäilemättä tunnetuin laji, kun taas maastopyöräily on hitaasti päihittänyt ratapyöräilyn tunnettuudessa.

Kilpapyöräilyn muodot ovat kuitenkin huomattavasti edellä mainittuja lajeja huomattavasti monimuotoisempia ja -lukuisempia. Jo maastopyöräily jakautuu useammaksi itsenäiseksi alalajikseen, kuten maastoajoksi, downhill- eli alamäkiajoksi, trialiksi ja dirt-pyöräilyksi. Näiden ohella erilaiset extreme-pyöräilylajit, kuten vaikkapa BMX-temppupyöräily ovat suosittuja kilpapyöräilyn muotoja. Näiden lajien lisäksi myös pyöräsuunnistuksen ja cyclocrossin kaltaiset, uudehkot hybridilajit ovat löytäneet oman, vakaan jalansijansa kilpapyöräilyn mielenkiintoiselta kentältä. Vaikka kaikilla lajeilla on oma uskollinen harrastaja- ja fanikuntansa, kilpapyöräilyn kuningaslajina pidetään siitä huolimatta edelleen maantiepyöräilyä.

Tunnettuja pyöräkilpailuita

Tuskin kukaan täysissä voimissaan oleva ihminen on onnistunut täysin välttämään maailman tunnetuinta, joka vuosi järjestettävää pyöräkilpailua, eli Le Tour de Francea, tai Ranskan ympäriajoa, kuten se tunnetaan kotimaisella kielellä. Tämä pyöräkilpailu, joka myös nimellä Tour tunnetaan, on järjestetty vuosittain aina vuodesta 1903 asti, pitäen taukoa vain ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikoina 1915-1918 ja 1940-1946. Ranskan ympäriajon reitti on vaihdellut vuodesta toiseen, mutta pituutta sillä on ollut keskimäärin 3000-4000 kilometriä.

Ranskan ympäriajon ohella maantiepyöräilyn muita merkittävimpiä etappiajokilpailuja ovat Italian ympäriajo (Giro d’Italia), jota on järjestetty vuodesta 1909 asti, sekä Espanjan ympäriajo (Vuelta Cicilista de Espana), jota on ajettu yhtäjaksoisesti vuodesta 1935 asti. Kaikki nämä kolme moniviikkoista etappikilpailua kuuluvat UCI Wolrd Touriin, joka on miesten maantiepyöräilyn kilpasarja. Miesten maantiepyöräily ja ratapyöräily olivat ensimmäistä kertaa lajeina kesäolympialaisissa vuonna 1896, kun naisten pyöräily lisättiin vasta 1984. Vuoden 2020 olympialaisissa tehdään historiaa, kun ensimmäinen ei-nopeuspyöräilylaji, BMX, debytoi kisoissa.

Kilpapyöräily vaatii kuntoa ja keskittymistä

Ymmärrettävistä syistä moni kilpapyöräilyn lajeista vaikuttaa kohtalaisen helposti lähestyttäviltä. Onhan jokaisella jonkinlaisia omakohtaisia kokemuksia pyöräilemisestä. Jos kilpapyöräily kiinnostaa, kannattaa olla yhteydessä lähimpään pyöräilykerhoon, joita löytyy monista suomalaisista kaupungeista. Tämä on ehkä hieman odottamatonta maassa, jossa pyöräily on keskimäärin mahdollista vain muutaman kuukauden ajan vuodessa.

Suomesta on tullut myös useita ammattipyöräilijöitä, kuten muun muassa Joona Laukka, Jussi Veikkanen ja Kjell Carlström. Kirkkaimmat sijat ovat kuitenkin menneet toistaiseksi pyöräilijöille, jotka tulevat yleensä pyöräilylle sopivammilta alueilta.

Hyvä kilpapyörä sopii maastonsa

Ensimmäiset pyöräilykilpailuihin tarkoitetut polkupyörät kehitettiin jo 1800-luvun puolivälissä. Jos tuolloin kilpailukäyttöön oli kehitetty vasta yksi malli, on tämän päivän tarjonta kilpapyörissä hengästyttävä. Jokaiseen pyöräilyn alalajiin on omanlaisensa kiituri, jonka ominaisuudet poikkeavat toisistaan erittäin radikaalisti. Käyttötarkoitus ja pyörältä vaadittavat ominaisuudet ovat toki tyystin erilaisia esimerkiksi radalla, maantiellä tai maastossa, joita voidaan pitää pyöräkilpailujen päälajeina. Yhteistä kilpapyörille kuitenkin on, että tarkoituksena on päästä eteenpäin mahdollisimman nopeasti, vaikka pyörien ominaisuudet renkaiden, rungon ja muiden piirteiden osalta vaihtelevatkin.

Polkupyörän historia

Alun perin aristokraattien hyvin epämukavaksi hupivälineeksi keksitty polkupyörä on kokenut vuosisatojen aikana merkittäviä muutoksia. Matka nykyisiksi sähköavusteisiksi pyöriksi tai maastopyöriksi on sisältänyt useita erilaisia versioita kyseisestä kulkuvälineestä. Ensimmäisen polkupyörän tapaisen kulkuneuvon on keksinyt saksalainen aatelinen Karl von Drais. Von Draisin keksimä kulkuväline Laufmaschinea ajettiin potkimalla jaloilla vauhtia. Se esiteltiin suurelle maailmalle vuonna 1817. Tarve uudelle kulkuneuvolle uskotaan syntyneen vuoden 1815 alkaneesta nälänhädästä, jolloin ihmiset joutuivat syömään hevosia nälkäänsä eikä niitä täten enää riittänyt matkustukseen.

Laufmaschine otettiin vastaan ristiriitaisin tuntein, koska aikaisemmin ei oltu koskaan nähty kulkuneuvoa, jonka päällä piti tasapainotella ja samalla potkia vauhtia. Siitä syntyi kuitenkin hitti, ja pyörää alettiin nopeasti plagioida. Kilpailijoiden kasvavan myynnin takia von Drais ei saanut kuin vain muutaman pyörän myytyä ja joutui laittamaan pisteen pyöräverstaalleen. Nälänhädän päättyessä ja hevosvoimien elpyessä myös ensimmäiset polkupyörät jäivät unohduksiin useaksi vuosikymmeneksi. Ihmiset suosivat edelleen kulkemiseen hevosia kuin lihasvoimaa vaativia välineitä.

Pyörä keksitään uudelleen vuonna 1867

Useita vuosikymmeniä von Draisin keksinnön jälkeen suurelle yleisölle esiteltiin aivan uudenlainen pyörätyyppi nimeltään Velociped. Se esiteltiin Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1867. Uuden sukupolven pyörä oli valmistettu puusta, ja siinä oli ensimmäistä kertaa polkimet, jotka oli kiinnitetty etupyörään. Se oli erittäin painava ja todella jäykkä, mutta siitä tuli kuitenkin suuri hitti. Velocipediin saatiin lisää vauhtia kasvattamalla etupyörän kokoa. Etupyörän koko oli jopa 1,5 metriä, kun taas takapyörä oli siihen verrattuna vain kolmasosan kokoinen.

1870- ja 1880-luvuilla pyöräilijän painopiste oli aina erittäin korkealla. Pyörällä ajaminen oli vaarallista, ja kaatumisia tapahtui useasti. Jopa kuolemantapaukset olivat yleisiä. Velociped nimi muuntui suomeksi velosipediksi, ja sillä nimellä kutsuttiin Suomessa kaikkia polkupyöriä ennen 1880-lukua. Kyseisellä pyörämallilla ajettiin ensimmäisiä pyöräkilpailuita, koska se oli erittäin suotuisa nopeaan ajoon. Velosipediä alettiin parannella 1800-luvun lopulla. Siihen lisättiin kuulalaakeri, rumpujarrut ja vaihteet. Samaan aikaan Englannissa kehiteltiin ja lopulta esiteltiin nykyisen pyörämallin esimalli Rover.

Turvapyörä tasoitti tietä nykyaikaan

Pyörävalmistaja John Starkleyn vuonna 1885 lanseeraamaa Roveria alettiin kutsumaan hyvin nopeasti turvapolkupyöräksi. Turvapyörä nimitys syntyi pyörän ominaisuuksista, jolloin tasapaino oli helpompi pitää aina, kun ajajan jalat osuivat maahan. Niin ikään liikkeelle lähtö ja pysähtyminen olivat huomattavasti turvallisempaa kuin aikaisemmissa pyörämalleissa. Turvapyörämalliin lisättiin myöhemmin skotlantilaisen eläinlääkäri John Dunlopin toimesta ilmatäytteiset renkaat, jonka jälkeen sen suosio nousi entisestään. Pyörästä valmistettiin muutama vuosi julkaisun jälkeen ensimmäistä kertaa maailmassa myös ainoastaan naisille sopiva malli.

Naiset pystyivät ensimmäistä kertaa ajamaan pyörää ilman että sääret paljastuivat hameen alta. Naisten malli innostikin suuren määrän naisia opettelemaan pyöräilyä. Sen uskotaankin edesauttaneen naisten halua päästä eroon korsetista ja pitkistä hameista, eli polkupyörällä uskotaan olleen merkittävä rooli naisasian vauhdittamisessa. Naisille aloitettiin kehittämään pyöräilyyn sopivia käytännöllisempiä vaatteita kuten väljiä housuja ja housuhameita. Tätä aikakautta pidetään edelleen pyöräilyn ”kultaisena aikana” ja ”pyörävillityksenä”, jolloin pyörää alettiin kutsua naisten aseman parantamisen takia myös ”vapauskoneeksi”.

Sotien jälkeen polkupyöräinnostus väheni

1920-luvun jälkeen pyörävillitys laantui merkittävästi. Samaan aikaan autojen kehityksen takia pyörät korvautuivat etenkin länsimaissa autoilla, sillä niitä pidettiin tulevaisuuden ajoneuvoina. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen seurannut kuohuva 20-luku päättyi lamaan. Toinen maailmansota 40-luvulla ja kylmä sota 50- ja 60-luvuilla muuttivat täydellisesti ihmisten suhtautumisen pyöräilyyn. Autosta muodostui hallitseva ajoneuvo, ja pyöriä ajoivat ainoastaan lapset. Etenkin kaupunkioloissa pyörät koettiin hankalina kulkuneuvoina. Länsimaiden sijaan Kiinassa pyöräinto kasvoi erityisesti 20-luvulta eteenpäin. Erityisesti Kiinan kansantasavalta julisti 50-luvulla pyörän ensisijaiseksi urbaaniksi kulkuneuvoksi.

Vuoteen 1958 mennessä Kiinassa oli tuotettu jo yli miljoona polkupyörää joka vuosi. Kiina on edelleen tähän päivään mennessä yksi maailman merkittävimmistä polkupyörätuottajista, ja maassa valmistetaan yli 60 prosenttia kaikista maailman polkupyöristä. 1920-luvun jälkeen pyörä ei kokenut merkittäviä muutoksia. Siitä kehitettiin ainoastaan erilaisia malleja eri tarpeisiin kuten maastoajoon, kilpailuun ja kaupunkiajoon. Lapsille kehitettiin pienempiä pyöriä, jotta pyörällä ajoa voitiin opetella aikaisemmin. Vuonna 2001 tehdyn tutkimuksen mukaan maailmassa on puolitoista miljardia polkupyörää.

Polkupyörän historia Suomessa

Ensimmäinen maininta polkupyörästä löytyy Helsingfors Dagbladetista vuonna 1868, jossa oli artikkeli Velosipedipyörän suosiosta Pariisin maailmannäyttelyssä. Ensimmäistä polkupyörää Suomessa on arvioiden mukaan ajanut J. L. Runebergin poika Lorenzo vuonna 1869. Suomalaisen polkupyöräteollisuus aloitettiin Turussa vuonna 1898, kun polkupyöräliikkeen avannut Kustaa Merilä alkoi valmistamaan polkupyöriä. Polkupyörämyynti saavutti huippunsa vuonna 1938. Muiden länsimaiden mukana myös suomalaisten innostus polkupyöriä kohtaan lannistui 1950- ja 60-luvuilla. Nykyään Suomessa on enää kaksi polkupyörävalmistajaa: Helkama ja Tunturi.

Nykyajan polkupyörät

Nykyisten pyörien erot ovat pääosin niiden käyttötarkoituksissa ja materiaaleissa. Käyttötarkoitusten mukaan myös jousitukset, vaihteet ja jarrut eroavat hieman toisistaan. Polkupyörien pääosat kuten runko, pyörät ja vanteet sekä vapaanavat ja keskiöt pysyivät melkeinpä muuttumattomina aina 1970-luvulle asti. Nykyisiä polkupyörätyyppejä ovat eniten käytetyt maantiepyörä, citypyörä, kilpapyörä, retkipyörä, maastopyörä ja paksupyöräinen Fatbike. Hybridipyörät ovat maastopyörän ja maantiepyörän yhdistelmä. Muita erikoispyöriä ovat Cyclocloss-pyörä, ratapyörä, tandempyörä, taittopyörä, nojapyörä, kolmipyörä, taakkapyörä ja yksipyöräinen polkupyörä.